Ashram – Toinen koti

Olemme viettäneet kuluvana vuonna viisi kuukautta neljässä eri Sivananda-ashramissa tehden vapaaehtoistöitä ja kouluttautuen joogan parissa. Ashramit ovat iso osa minun ja Sannin kehitystä ihmisinä sekä joogaopettajina, joten ajattelin hieman valottaa, mikä on ashram ja minkälaista arki siellä on. Kokemukseni perustuvat Sivananda-organisaation ashrameihin, joissa olen ollut vieraana, oppilaana sekä henkilökuntana.

Mikä on ashram?

Kuvailisin ashramia retriitin ja luostarin välimuodoksi. Perinteisesti gurun, eli opettajan kotia voidaan pitää ashramina. Sana ashram muodostuu sanskritin kielen juuresta –sram, jota voidaan tulkita askeleeksi elämän polulla. Sivananda-ashrameissa askeleita otetaan kaikilla joogan poluilla: tehdään fyysisiä joogaharjoitteita (Raja Yoga), opiskellaan filosofiaa (Jnana Yoga), tehdään vapaaehtoistöitä (Karma Yoga) sekä otetaan osaa erinäisiin rituaaleihin (Bhakti Yoga).

Arki ashramissa

Ashramissa noudatetaan yhteistä aikataulua, joka on suunniteltu edistämään hengellistä kehitystä. Tietty kuri on tärkeä osa harjoitusta. Päiväohjelma eroaa hieman siitä riippuen, oletko ashramissa vieraana vai vapaaehtoistyöntekijänä. Yhteinen ohjelma alkaa klo 06.00 aamulla, jolloin ashramissa kokoonnutaan satsangiin. Tämä tarkoittaa, että herätyskellot soivat viimeistään 05.30. Heille, jotka tekevät esimerkiksi meditaatioon valmistavia pranayama-harjoituksia, kello soi ennen viittä. Satsang kestää 1,5 h, sisältäen yleensä 30 minuutin ohjatun meditaation, 30 min yhteislaulua sekä 30 min joogafilosofian opetusta. Klo 08.00 alkaa päivän ensimmäinen kahden tunnin asanaharjoitus. Päivän ensimmäistä ruokailua saa odottaa klo 10.00 asti, jolloin tarjoillaan terveellinen kasvisbrunssi ja tee.

Ruokailun jälkeen koittaa karma jooga. Jokaista ashramin vierasta pyydetään osallistumaan noin puoleksi tunniksi erinäisiin askareisiin ashramin ylläpidossa, kuten siivoukseen, tiskaukseen ja pihatöihin. Karma joogan tarkoitus on rikkoa egoa ja lisätä antamisen tunnetta. Työtä ei tule nähdä velvollisuutena vaan pyyteettömänä palveluksena. Siinä missä vieraiden arjessa karma jooga kestää puolisen tuntia, henkilökunta tekee käytännössä karma joogaa 24/7, ja se menee kaiken muun edelle. Ashram pyörii kokonaan vapaaehtoisvoimin. Päivistä riippuen tein 4-8 h päivässä erinäisiä askareita. Kohdallani vastuualueiksi muodostuivat usein pihatyöt puutarhassa sekä erinäiset rakentamiseen liittyvät askareet. Olen oppinut ashramissa valmistelemaan puutarhan talvitelolle, maalaamaan, rakentamaan, ja ennen kaikkea olen vähitellen oppinut olemaan vaatimatta palkkioita tekemästäni työstä ja odottamaan sitä kuuluisaa korvausta menetetystä vapaa-ajasta. Karma jooga on kehitykseni kannalta ehdottomasti tärkein joogan osa-alue ja tulee varmasti olemaan sitä hamaan loppuun saakka.

Keskipäivällä on usein tarjolla luentoja liittyen joogafilosofiaan tai -harjoitukseen, esimerkkeinä positiivisen ajattelun luennot tai päälläseisonnan harjoitukset. Keskipäivällä karmajoogan salliessa henkilökunta opiskelee itsenäisesti tai parisuhteissa elävät koittavat nähdä puolisoitaan vilaukselta vaikkapa teen lomassa!

Klo 16.00 alkaa päivän toinen kahden tunnin asanaharjoitus. Vieraille päivä pyörii siis vahvasti asanaharjoittelun ympärille, siinä missä henkilökunta useimmiten tyytyy yhteen harjoitukseen päivässä, joko itsenäiseen tai ohjattuun. Opettajiksi kouluttautunut henkilökunta pääsee kiertävällä järjestelmällä opettamaan joogatunteja. Oma opetuskokemukseni on käytännössä peräisin ashrameista, joissa olen opettanut sekä aloittelijoita että edistyneempiä oppilaita. Vuosi sitten opettajakoulutukseni jälkeen Intiassa pääsin opettamaan kuukaudeksi lähes päivittäin opettajapulan vuoksi. Tämä kokemus oli mittaamattoman arvokas kehitykselleni jooganopettajana.

Toisen asanaharjoituksen jälkeen koittaa päivän toinen ruoka, illallinen. Ashramissa syödään siten aina harjoituksen jälkeen, mikä on optimaalista keholle ja ruuansulatukselle. Nykyihmiselle kahden päivän ateriatahti tuntuu varmasti äkkiseltään riittämättömälle, mutta siihen tottuu muutamassa päivässä. Ruuansulatusjärjestelmä saa paljon lepoa, ja ashramissa harjoitellaan ”Don’t live to eat, eat to live”-periaatetta. Ruoka on monipuolista ja sisältää proteiinin lähteen, lisukkeen, juureksia, kasviksia sekä teetä. Vegaaniruokaa on ainakin Pohjois-Amerikassa aina tarjolla. Ruuan kokkaavat useimmiten henkilökunta, ei ammattikokit. Tämän vuoksi olen itsekin päässyt harjoittelemaan kokkausta sadalle henkilölle. Ruuanlaittoon tulee tällöin laitettua täysi fokus ja energia. Mielestäni ruuanlaitto ja ruuantarjoilu ovat ashramin antoisimpia tehtäviä, jossa antamisen ilo konkretisoituu.

Illalla klo 20.00 ashramit hiljentyvät 1,5h kestävään iltasatsangiin, joka noudattaa samaa kaavaa kuin aamusatsang. Hiljaisuus ashramissa tulee viimeistään klo 22.00, mutta henkilökuntaa harvemmin näkee hereillä montaa minuuttia satsangin päättymisen jälkeen. Uni tulee tarpeeseen, ja sitä saa juuri riittävästi, mikäli käyttää koko annetun ajan hyväkseen.

Millaisia paikkoja ashramit ovat?

Sivananda-ashramit ovat kaikki erittäin kauniita, isoja alueita luonnon keskellä. Olen vieraillut kahdessa ashramissa Intiassa (Neyyar Dam & Madurai) sekä kahdessa Pohjois-Amerikassa (New York & Montreal). Kaikissa vallitsee rauha ja hiljaisuus, maisemat ovat kauniita ja ulkoilumahdollisuudet ovat mahtavat.  Asumisvaihtoehtoja löytyy kaikkiin tarpeisiin, niin dormeja kuin yksityisempiä huoneita yhdelle tai kahdelle. Perhehuoneitakin löytyy Pohjois-Amerikasta. Ashrameissa on aina kokeneita opettajia sekä swameja, elämänsä joogalle pyhittäneitä ”munkkeja”, joiden opetus ja energia ovat mittaamattoman arvokkaita vieraille sekä henkilökunnalle. Jokainen saa vierailunsa aikana niin halutessaan varmasti aina enemmän kuin antaa.

Ashrameiden ohjelma on melko tiukka, jotta mieli pysyy keskittyneenä. Sanotaan, että ”jouten oleva mieli on paholaisen työpaja.” Itse nautin rutiinista, jossa mielen ei tarvitse juurikaan tehdä päätöksiä.

Miksi vietän aikaani ashramissa?

Käyn ashrameissa lataamassa akut, jotta jaksan luovia ulkopuolisen maailman haasteiden ja houkutusten seassa.

Ashram on henkilökohtaiselle kehitykselleni tärkeä paikka. Koen, että ashramissa saan keskittyä itseni kehittämiseen rauhassa. Arjen haasteet eivät ole läsnä ja kaikki ympärillä olevat ihmiset ovat pääpiirteittäin samanhenkisiä. Minun ei tarvitse liiemmin selitellä tekemisiäni ja näkemyksiäni vaan päinvastoin saan näihin vertaistukea ja uusia näkökulmia. Olen ashrameissa saanut arvokasta opetuskokemusta, joka helpottaa opettamista Suomessa. Olen ympäri vuorokauden altis joogafilosofian opetuksille, mikä helpottaa niiden jalkauttamista Suomen arkielämään. Käyn ashrameissa lataamassa akut, jotta jaksan luovia ulkopuolisen maailman haasteiden ja houkutusten seassa. Ashramit ovat ikään kuin joogaan liittyvän tiedon alkulähde, josta voi ammentaa oppia ja jalkauttaa sitä eteenpäin. Olen kerta toisensa jälkeen poistunut ashramista positiivisempana, kokeneempana ja mielestäni parempana ihmisenä. Miksen siis palaisi?

Mitä viimeiseltä ashramjaksolta jäi käteen?

Vietin nyt syksyllä ’17 kolme kuukautta ashramissa, pääasiassa New Yorkissa sekä Montrealissa. Konkreettisena tuliaisena on Yoga Alliance -sertifioitu tuolijoogaopettajakoulutus. Kävimme Sannin kanssa myös Ottawassa vanhainkodissa opettamassa tuolijoogaa. Tulemme varmasti jatkamaan tätä myös Suomessa.

Tein myös Sadhana Intensive –kurssin, erittäin intensiivisen henkilökohtaisen harjoituksen kurssin, jossa harjoitellaan yli 10 tuntia päivässä kahden viikon ajan. Loppuaika nukutaan ja syödään. Tämän kokemuksen jälkeen tiedän, mitä raja joogan polku vaatii äärimmilleen vietynä. Tämän kurssin tulen tekemään vielä lukuisia kertoja tulevaisuudessa.

Loppuajan tein karma joogaa, opetin ja opiskelin. Kotiin palaa inspiroitunut, energinen ja onnellinen joogaopettaja.