Mitä sinä pelkäät?

Minä tiedän, mitä pelko on. Pelkään pimeää. Pelkään, että läheisilleni sattuu jotain. Pelkään, että murran nilkkani uudestaan ja joudun kokemaan sen sietämättömän kivun. Pelkään, vielä vuosien valmistautumisen jälkeenkin irrottautua turvallisesta arjesta ja tehdä sitä, mitä rakastan. Viimeistä pelkoa ei ole mukava tunnustaa. Mutta en pelkää enää paljastumista, itseni avaamista maailmalle. En pelkää enää sitä, mitä muut ajattelevat. Salaisuus tämän erittäin yleisen, usein tiedostamattoman pelon voittamiseen on ollut luottamus. Luottamus siihen, että mitä enemmän avaan sydäntäni ja kuuntelen universumin johdatusta, sitä paremmin elämä minua kohtelee.

”Kerro sydämellesi, että kärsimyksen pelko on pahempaa kuin itse kärsiminen. Ja että yksikään sydän ei ole koskaan kärsinyt unelmia etsiessään, koska etsinnän jokainen sekunti on sekunnin mittainen kohtaaminen jumalan ja ikuisuuden kanssa.” Paulo Coelho, Alkemisti

Pelko voi olla joko todellista tai kuvitteellista. Todellista se on silloin, kun kohtaat leijonan viidakossa, ja pelkäät henkesi puolesta. Silloin vaara on todellinen. Kuvitteellista pelko on silloin, kun pelkäät, ettet läpäise tenttiä. Tai löydä ikinä poikakaveria. Usein pelot ovat siis myös täysin turhia, eivätkä millään tavoin edistä mitään. Ne perustuvat oletuksiin tulevaisuudesta, josta meistä kukaan ei tiedä mitään. Pelko on mielen tuote, valinta. Pelkoihin tuhrautuu energiaa, jonka voisi käyttää paljon hyödyllisemminkin. Aina voi valita toisin, olla pelkäämättä. Pelko näyttäytyy lamaantumisena, itseensä käpertymisenä, voimattomuutena tehdä muutoksia tai yrittää uutta. Pelko jos mikä on oiva osoitus siitä, että olemme mielemme vankeja.

”Pelko on manipuloiva tunne, joka voi huijata meidät elämään tylsää elämää.” Donald Miller

Pelot pohjautuvat kuolemanpelkoon, toisin sanoen hengissä säilymiseen. Jo ensihenkäyksistämme lähtien ensisijainen tavoitteemme on ollut suojella kallisarvoista mieltämme ja ruumistamme kuolemalta. Ihminen pelkää tuntematonta, tai kuolemaa, koska ei tiedä siitä mitään. Kukaan ei voi kokea kuolemaa ennakkoon, joten on luontevaa varautua siihen pelkäämällä. Kuolemanpelko luetaan joogafilosofiassa yhdeksi kleshaksi eli ”mielen myrkyksi” tai tuhoavaksi, häiriintyneeksi tai negatiiviseksi tunteeksi. Kleshat ovat ihmisen kärsimyksen perusta. Kuolemanpelko, tai halu elää, on kleshoista meihin syvimmin iskostettu. Se, että olemme liian kiintyneitä elämään tällä planeetalla tässä ja nyt, tiedostamatta olemassaolomme päätarkoitusta, ei tuo meille muuta kuin kärsimystä.

”Kuolemanpelko seuraa pelosta elää. Hän, joka elää täysillä, on valmis kuolemaan milloin tahansa.” Mark Twain

Miettiessämme jokapäiväisiä pelkojamme voi niitä olla vaikea johtaa suoraan kuolemanpelkoon. Linkkinä toimii halu. Halu elää tarkoittaa automaattisesti pelkoa kuolla. Kaikki halumme johtavat juurensa tavoitteesta säilyä hengissä. Me tarvitsemme tiettyjä asioita säilyäksemme hengissä, mutta jossain vaiheessa mielemme alkoi luulla haluja välttämättömiksi tarpeiksi. En minä tarvitse sitä uutta televisioita, minä vain haluan sen. En tarvitse 3000 euroa kuussa puhtaana käteen selvitäkseni, minä vain haluan sen. Olemme unohtaneet, että tarpeemme liittyvät puhtaasti hengissäsäilymiseen, eivät mihinkään muuhun. Halu ja pelko taas kulkevat käsi kädessä. Jos haluan tulla rakastetuksi, pelkään rakkaudettomuutta. Jos haluan tulla hyväksytyksi, pelkään hylkäämistä. Jos haluan rahaa, pelkään köyhyyttä. Halu on kuolemanpelon ohella yksi kleshoista, mielen myrkyistä. Halut ovat väistämättä pahasta, koska niitä on mahdotonta täyttää tai toteuttaa. Aina tulee uusia haluja! Vai oletko koskaan kokenut tilanteen, jossa saatuasi uudet farkut et olisikaan seuraavaksi halunnut niihin sopivaa paitaa, vyötä, takkia tai kenkiä. Onneksi olkoon, jos olet.

Halu elää turvallista ja tuttua elämää tarkoittaa pelkoa ja huolta tulevaisuudesta, luottamuksen puutetta.

”En pelkää huomista, koska olen nähnyt eilisen ja rakastan tätä hetkeä.” William Allen White

Mieli luo pelkomme, ja mielessä pelot voi myös voittaa. Pelko on tunne, that’s it. Tuo tunne ei helpolla katoa, mutta sen kanssa voi oppia elämään ja sitä voi oppia kontrolloimaan siten, ettei se enää hallitse elämää. Pelkoa tulevaisuutta kohtaan voi hillitä luottamusta kehittämällä. Olemalla kiitollinen kaikesta siitä, mikä on hyvin. Keskittymällä tähän hetkeen, koska tämä hetki on kaikki, millä on mitään väliä! Eläminen onnellisesti hetkessä on lähtökohta onnelliselle tulevaisuudelle. Kliseistä on sanoa, että pelot on kohdattava, jotta ne voi voittaa. Totta tuokin, mutta rohkeus tai luottamus tulevaan ei tarkoita, että pitäisi olla vapautunut kaikista peloista. Siksi tärkeämpää on kehittää uskallusta, rohkeutta ja positiivista asennetta tulevaisuutta ja pelottavia tilanteita kohtaan.

”Rohkeus on pelon vastustamista, pelon voittamista; ei pelottomuutta.” Mark Twain

Matka kohti pelkojen käsittelyä ja voittamista alkaa tiedostamalla ne. Tunnustamalla, että minä pelkään, ja tuo pelko rajoittaa jollakin tavalla elämääni. Keinoja pelkojen käsittelyyn ja hallintaan on monia. Kyllästymiseen asti voin täydestä sydämestä toistaa, että meditointi auttaa. Mielen aaltoilua hillitsemällä mikään yksittäinen tunne ei pääse hallitsevaan asemaan, vaan kaikki ajatukset ja tunteet ainoastaan tulevat ja menevät. Niin myös pelot. Olemme kiintyneitä niin haluihin kuin pelkoihimme. Kiintymyksestä irtipäästämällä avaamme siis ovet luottamukselle ja rohkeudelle. Positiiviset affirmaatiot, voimalauseet, uudelleenkouluttavat mieltämme muuttamaan ajattelutapaa ja näkemään asiat sellaisina kuin haluamme ne nähdä. Toistamalla yhä uudestaan ja uudestaan affirmaatioita kuten ”Olen rohkea.”, ”Luotan tulevaisuuteen ja siihen, että elämä kantaa.” ja samanaikaisesti visualisoimalla, kuvittelemalla tuon tavoitellun tilan voimme merkittävästi muuttaa mieleemme pinttyneitä uskomuksia.

Minä valitsen olla pelkäämättä. Entä sinä?