Onks pakko nousta kuudelta?

Kesän retriiteillämme heräyskello kilkattaa klo 6.15. Mitä, sehän on kukonlaulun aikaan! Eikö retriittikokemuksen pitäisi olla virkistävä uuvuttavan sijaan? Kyseessähän on minun loma! Totta, mutta aikaisella herätyksellä on tarkoituksensa. Itse asiassa on hyvin todennäköistä, että heräämällä aikaisin päivästä muodostuu paljon energisempi kuin pitkään nukkumalla. Miksi joogi herää aikaisin?

Joogafilosofian mukaan otollisin aika hengellisille harjoitteille on Brahmamuhurtha – aika ennen ja jälkeen auringonnousun, eli noin kello 4.00-7.00. Mieli on tänä aikana hiljaisimmillaan, eikä siten häiritse meditaatiota ja keskittymistä. Luonto alkaa heräillä samoihin aikoihin, kaikkialla vallitsee rauha. Ashrameissa eli hengellisen elämän keskuksissa ohjelma alkaa yleensä aamuviiden ja –kuuden välillä. Retriittiaikataulumme mukailee ashramin aikataulua, koska haluamme tarjota osallistujille kokonaisvaltaisen henkisen ja fyysisen kokemuksen siitä, mitä jooga on. Ashramit ovat paikkoja, joihin mennään elämään hengellistä elämää ja ennen kaikkea tekemään intensiivisempiä harjoituksia kuin mihin arjessa on mahdollisuudet. Aikaiset herätykset ovat olennainen osa sitä itsekuria, johon joogan on tarkoitus ohjata ja opettaa.

Arjen ja ashramelämän erona on se, miten myötämielistä muu elämämme on aikaisille herätyksille. Kaikki toiminta ashramissa on tarkoitettu pranan eli elinvoiman kasvattamiseksi, nostamiseksi ja luomiseksi. Kun kaikki, mitä teet, tuo enemmän energiaa kuin vie, unentarve vähenee merkittävästi, ja vireystila on korkea koko päivän ajan. Yleensä kulutamme arjessa enemmän energiaa kuin luomme – siitä syystä tarvitsemme unta. Aivomme eivät ehdi tai osaa levätä, kun joudumme kiinnittämään huomiota niin moneen asiaan. Suuntaamalla tarkkaavaisuus vain yhteen asiaan kerrallaan ja tekemällä loppuun sen, mitä aloitimme, voimme säästää voimavarojamme ja välttää ylikuormittumista. Meditaatio, hengitysharjoitukset ja asanat ovat lisätyökaluja energiavarastojen ylläpitämiseksi ja kasvattamiseksi. Ne kehittävät keskittymiskykyä, tarkkaavaisuutta ja läsnäolotaitoa, vähentävät stressiä ja aktivoivat parasympaattisen hermoston toimintaa. Ja mikä parasta, muun elämän niin suodessa meditatiiviset harjoitukset vähentävät unentarvetta.

Tarvitsemmeko siis loppupeleissä niin paljon unta kuin luulemme? Varmasti kyllä, ellemme ole valmiita tekemään asialle mitään. Mutta kuinka usein oletkaan miettinyt, ettei päivässä ole tarpeeksi tunteja kaikkeen, mitä täytyisi tai olisi kiva tehdä? Tässä vaiheessa tiedät jo, että on olemassa keinoja noiden lisätuntien saavuttamiseksi.

Harjoitusten myötä mieli alkaa muuttua tottelevaisemmaksi, ja se mikä on hyvästä alkaa voittaa sitä, mikä tuntuu miellyttävältä.

Varsinkin alkuvaiheen harrastajille yhtenä suurimmista haasteista on itsekuri, erityisesti aikaisiin herätyksiin. Meditoida voi toki milloin tahansa, mutta on hyödyllisempää harjoitella säännöllisesti samaan aikaan joka päivä. Harjoitusten myötä mieli alkaa muuttua tottelevaisemmaksi, ja se mikä on hyvästä alkaa voittaa sitä, mikä tuntuu miellyttävältä. Minä eli olemassaolomme ydin alkaa saada otetta harhailevasta ja oikukkaasta mielestä. Usein mukavuudenhalumme tekee päätökset puolestamme, ja mieli on herramme. Tätä piirrettä tarkkailemalla ja tiedostamalla alamme olla jo oikealla tiellä kohti mielen kontrollointia, jota tarvitsemme, jotta voimme keskittyä ja meditoida.

Kokeile edes. Unohda hetkeksi mielen toitotus unentarpeesta ja väsymyksestä. Herää aikaisin. Istu alas. Sulje silmät. Hengitä. Keskity vain hengityksen seuraamiseen. Älä torju ajatuksia vaan anna niiden tulla ja mennä. Säilytä keskittyminen hengityksessä. Toistoa toiston perään, ja takaan, että huomaat eron vireystilassa ja keskittymiskyvyssä. Kuten tunnettu intialainen guru Swami Sivananda sanoo: ”Harjoittele ja meditoi – kaikki muu seuraa perässä”.