Pranayama osa 1 – prana ja hengitys

Pureuduin viime kirjoituksessani asanan merkitykseen. Swami Vishnudevanandan mallin mukainen joogan toinen periaate, pranayama, on aivan yhtä kompleksi, ellei jopa kompleksisempi, käsite kuin asana. Ymmärtääksemme pranayamaa meidän on ensin ymmärrettävä pranaa (prāṇa). Tai ainakin yritettävä. Arkikielessä pranayama käännetään yleensä hengitysharjoituksiksi ja prana elinvoimaksi tai energiaksi. Harjoitukset tähtäävät muun muassa mielen ja kehon energisoimiseen, rauhoittumiseen, mielen parempaan hallintaan ja keskittymiskyvyn lisäämiseen. Pranayamasta kuitenkin myös varoitellaan. Jotkut pitävät sitä kuolettavan tylsänä. Minulle se on harjoitusten kuningas, josta olen saanut merkittävimmät joogan mukanaan tuomat hyödyt arkeen. Mitä on näiden hyötyjen taustalla? Kaikki alkaa pranan käsitteestä, jota käsittelen tässä osassa 1. Osassa 2 perehdyn tarkemmin itse pranayamaan ja sen tekniikoihin.

MITÄ ON PRANA?

”Prana on maailmankaikkeuden rajaton, kaikkialla läsnä oleva ilmentymisen voima. Pranasta on lähtöisin kaikki se, mitä kutsumme energiaksi, kaikki mitä kutsumme voimaksi. Juuri prana ilmenee liikkeenä. Juuri prana ilmenee painovoimana ja magnetismina. Juuri prana ilmenee kaikkina kehon toimintoina, niin hermoimpulsseina kuin ajatuksinakin. Ajatuksista aina alkukantaisimpaan voimaan kaikki on pelkkää pranan ilmentymää. Kaikkien maailmankaikkeuden voimien, niin mentaalisten kuin fyysistenkin, kokonaisuutta, silloin kun se palautuu alkutilaansa, kutsutaan pranaksi.” Swami Vivekananda, Raja Yoga

Huh. Jo nyt voimme huomata, että prana on paljon enemmän kuin energiaa. Voisi sanoa, että se on energian liikkeellepaneva voima. B.K.S. Iyengar kutsuu sitä kirjassaan Light on Pranayama elämänpyörän keskusakseliksi – kaikkialla läsnä oleva, kaiken läpäisevä. Tuo alkutilaansa palautunut maailmankaikkeuden kaikkien voimien summa on jotain, joka erottaa elävän elottomasta. Se on yhtä kuin henki. Traditionaalisissa lääketieteen järjestelmissä sille löytyy muitakin nimia, kuten chi (Kiina), ka (Egypti), pneuma (Kreikka) tai lyng (Tiibet). Sana voima viittaa liikkeeseen, alullepanevaan. PRA tarkoittaakin sanskritin kielessä perustavaa tai kaiken takana olevaa ja ANA henkeä tai hengitystä. Me, kuten kaikki muukin ympärillämme ovat pranaa liikkeessä tai pranan järjestäytymistä. Emme voi tuntea pranaa, voimme vain kokea sen seurauksia. Mielemme on yhtä kuin kokemuksemme pranasta, koska prana on mielen toimintojen taustalla vaikuttava virtalähde.

Jos ylläselitetty meni liian korkealentoiseksi, no worries. Kuten Maailmanpuu-podcastin innoittamana olen tajunnut, pranan yhteydessä on puhuttava myös maailmankuvasta. 1900-luvun materialisoitumisen vanavedessä prana alettiin ymmärtää energiana, hiukkasina, partikkeleina, jonakin, jota on jossain ja jossain taas ei ole. Prana on kuitenkin jossain syvemmällä samalla, kun sitä on kaikkialla. Se on tietoisuuteen (materian vastakohtana) perustuvan maailmankuvan keskiössä! Aivan samoin kuin ovat chi, ka, pneuma tai lyng. Prana luo ja toteuttaa, mutta kuinka pääsemme kiinni tuohon voimaan? Kaikissa meissä on siihen suorastaan sisäänrakennettuna työkalu:hengitys.

MITEN PRANA LIITTYY HENGITYKSEEN?

”There is an intimate connection between the breath, nerve currents and control of the inner prana or vital forces. Prana becomes visible on the physical plane as motion and action, and on the mental plane as thought. Pranayama is the means by which a yogi tries to realize within his individual body the whole cosmic nature, and attempts to attain perfection by attaining all the powers of the universe.” Swami Sivananda: The Science of Pranayama

Prana kuvaa vastinparinsa apanan kanssa syklistä liikettä, joka ihmisessä ilmenee sisään- ja uloshengityksenä. Hengitys on siis pranan karkein ilmentymä ihmiskehossa, jota myös mikrokosmokseksi kutsutaan. Hengityksemme on suorassa yhteydessä hermostomme toimintaan. Sisäänhengitys aktivoi sympaattista (”tappele tai pakene)” ja uloshengitys parasympaattista (”lepää ja palaudu”) hermostoa. Hengitys muuttaa jotain sisällämme, vaikuttaa systeemiimme aina jollakin tavoin. Ei ole lainkaan merkityksetöntä, miten hengitämme!

Hengitys on yksi helpoimmista tavoista rentouttaa ja vähentää stressiä. Kun hengität syvään ja tasaisesti, mieli ja kroppa rentoutuvat. Luonnollisessa hengityksessä vatsa ja rintakehä työntyvät ulos, kun pallea laskee alaspäin. Uloshengitys on mahdollisimman rento; vatsa litistyy, ja ilma työntyy ulos pallean palatessa hissin lailla alkuasentoon. Stressi, vatsan vetäminen sisään ym. nykyajan vitsaukset vaikeuttavat pallean luonnollista liikettä, jolloin parasympaattinen hermosto ei pääse aktivoitumaan. Seurauksena on yhä enemmän stressiä, univaikeuksia, ruoansulatusongelmia muutamia mainitakseni.

HENGITYKSEN TIEDE

Joogit ajattelevat, että prana liikkuu tai kulkee nadeissa, joita sanotaan olevan astraali- tai energeettisessä kehossamme 72 000 tai 144 000, jos lasketaan mukaan myös vastinpari apana. Nadit eivät siis ole fyysisessä kehossamme, mutta niiden kuvataan usein vastaavan hermostoamme. Systeemimme epätasapaino tarkoittaa, että nadeissa on epäpuhtauksia, ja pranan liike on jollakin lailla häiriintynyt. Epäpuhtaudet syntyvät esimerkiksi ikävistä ajatuksista, moraalittomista teoista, jopa myrkyllisistä ajatuksensiemenistä. Asanat, kriyat (puhdistusmenetelmät), pranayama, mudrat (liike, olemus, lukko) ja bandhat (lukot) ovat kaikki tarkoitettu systeemimme puhdistukseen ja pranan virtauksen optimoimiseen.

Nadeista tärkeimmät ovat pingala (vastaa fyysisessä kehossamme oikeaa sierainta), ida (vastaa vasenta sierainta) ja sushumna (vastaa selkärankaa aina päälakeen saakka). Riippuen kumman sieraimen kautta hengitämme, vaikutamme systeemiimme eri tavoin. Oikea sierain on nimittäin linkittynyt vasemman aivopuoliskomme (looginen, rationaalinen) ja vasen sierain oikean aivopuoliskomme (luova, emotionaalinen) toimintaan. Oikean sierain edustaa aurinkoa, lämpöä, ja vasen sierain kuuta, viileyttä. Esimerkiksi ruoansulatus toimii paremmin, kun hengitys kulkee hallitsevasti oikean sieraimen kautta, eli pingala on aktiivinen. Vastaavasti nukumme paremmin, jos ilma kulkee hallitsevasti vasemman sieraimen kautta, eli ida on aktiivinen. Jo nämä puolierot tekevät hengityksestä tiedettä, jota säätelemällä opettelemme valjastamaan suuria voimia. Tieteen päämääränä on hatha (ham + tham), auringon ja kuun tasapaino: kehon, mielen ja hengen täydellinen tasapaino. Tämä tiede antaa myös lukuisia käytännön tekniikoita harjoitteluun. Näistä lisää osassa 2.