Rentoutumisen kadotettu taito

Joillekin tämä saattaa tulla shokkina: rentoutua ei kannata ihan miten tahansa, jos haluamme oikeasti rentoutua! Joogan näkökulmasta television katseleminen, kirjan lukeminen tai urheilu ei ole rentoutumista. Rentoutuminen on tila, jossa parasympaattinen hermostomme aktivoituu. Tila vaatii mielen ärsykkeiden minimointia ja rauhoittumista. Voimme mielellä saada hermostomme tuleen, mutta voimme saada sen myös rauhoittumaan. Ei siis ole lainkaan merkityksetöntä, miten rentoudumme.

JOOGARENTOUTUMINEN – SHAVASANA

Joogassa rentoutumiseen käytetään shavasanaa, kuolleen asentoa, tai jotakin sen variaatiota. Tietynlainen rentoutuminen voi tapahtua muussakin asanassa (eli joogaharjoituksen aikana), koska harjoituksen tarkoituksena on rauhoittaa hermostoa ja hidastaa katabolista (kehomme hajottavaa) prosessia. Asana ei kuitenkaan saa olla treeniä, jotta tämä voi tapahtua. Ideana shavasanassa on rentoutua kolmella tasolla: fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti/sielullisesti. Fyysinen rentoutuminen tapahtuu keskittymällä jokaisen ruumiinosan rentouttamiseen itsesuggestion avulla. Kannamme mukanamme valtavasti jännitystä, johon emme usein pääse kiinni, ellemme jollakin harjoitteella tule tietoiseksi jännityksestä. Jokainen jännittynyt lihas häiritsee systeemiämme, ja jos tuo jännitys jää päälle, systeemimme menee epätasapainoon. Itsesuggestio eli kehon skannaaminen ja rentoutumiskäskyn lähettäminen kehon eri osiin on keino rentouttaa keho fyysisesti. Prosessi luo ensin fyysisellä tasolla kehotietoisuutta, sitten mielitietoisuutta.

Ajatusten tuomat murheet, ahdistus ja mielialojen vaihtelut syövät lihasjännityksen ohella valtavasti energiaamme. Henkinen rentoutuminen voidaan aloittaa vaikkapa keskittymällä hengitykseen, tulemalla tietoiseksi ajatusten virrasta ja sitten päästämällä irti niistä. Sielullinen rentoutuminen taas vaatii jo syvempää meditatiivista tilaa, irrottautumista keho-mieli-identifikaatiosta ja yhtymistä todelliseen luontoomme, olemassaolomme ytimeen, syvään rauhaan. Tätä itse asiassa on jooga, irtipäästämistä! Todellinen rentoutuminen alkaa irtipäästämisen harjoittelusta, mikä on aluksi vaikeaa. Meillä on nimittäin alitajuinen pelko siitä, että jos päästämme irti, jäljellä ei ole mitään. Että kuolemme. Tai että me emme ole enää mitään, emmekä pääse enää takaisin siihen tilaan, jossa olemme jotain. Rentoutumista ei voi tehdä tai suorittaa – on vain päästettävä irti. On siis voitettava irtipäästämisen pelko, yritettävä löytää rauha ajatuksesta, että ilman mitään kiinnityksiä olemme itse asiassa eniten olemassa, eniten itsejämme.

LEPÄÄ JA PALAUDU

Puhun paljon hermostosta ja sen toiminnasta, koska se on aivan olennainen osa meitä. Se määrittää kaikki kehon liikkeet kuin myös liikkumattomuuden. Rentoutuminen on ennen kaikkea parasympaattisen hermoston aktivointia. Parasympaattinen hermosto on ”lepää ja palaudu”-työkalumme, joka on useilta mennyt hieman pois tolaltaan. Parasympaattisen hermoston osat ovat turtuneet, koska emme käytä niitä. Rentoutuminen on vaikeaa ja useille jopa epämiellyttävää. Kone pystytään sammuttamaan usein vasta nukkumaan mennessä, mutta nukkuminen ei ole aktiivista rentoutumista, ja saatamme siksi nukkuessammekin kantaa paljon jännitystiloja! Tämä lepää-ja-palaudu –mekanismimme toimimattomuus on syy monien ongelmien kuten stressin ja unettomuuden taustalla. Kulttuurimme käy niin kierroksilla, että pysähtyminen nähdään laiskuutena, rentoutuminen ajanhukkana, pimeys uhkana. Nukkumaan opettelustakin on tullut bisnes. Ja vain, koska olemme hukanneet luontaisen rytmimme, luontaisen tasapainomme.

JOOGA = AURINGON JA KUUN TASAPAINO

Kiinalainen lääketiede näkee maailman (ihminen mukaan lukien) kahden vastakkaisen energian, yin ja yang, vuorovaikutuksena. Joogassa ajatellaan, että hienojakoisesta systeemistämme löytyvät sekä aurinko että kuu. Hatha sisältää niin auringon mantran ha kuin kuun mantran tha. Joogi siis yrittää saattaa auringon ja kuun tasapainoon itsessään. Aurinko ilmenee sympaattisena hermostona, voimakkaana, luovana ja lämmittävänä, kuu taas parasympaattisena hermostona, viileänä, tyynenä ja palauttavana. Fyysisessä kehossamme oikea sierain (pingala-nadi) ja selkäpuoli ilmentävät sympaattista hermostoa ja vasen sierain (ida-nadi) ja vatsapuoli parasympaattista hermostoa. Yhteiskuntamme on hyvin päivätietoinen eli aurinkoon keskittyvä. Kuu on paljon mystisempi. Se liittyy mielen tiedostamattomiin puoliin, kuolemaan ja passiivisuuteen, joita kaikkia karsastetaan. Shava tarkoittaa kuolemaa, eli ei mikään ihme, että myös shavasanaan voi olla vaikea antautua. Ymmärrys kuusta ja ns. pimeästä puolestamme voi kuitenkin auttaa stressin kanssa painivia. Ymmärrystä ei jälleen kerran voi saavuttaa tekemällä vaan olemalla ja uppoutumalla syvälle itseen.

Valitse joogatunti, jossa tehdään kunnon rentoutus ainakin tunnin päätteeksi. Huolehdi, että joogaharjoitus tähtää tasapainoon, ei vain nostattamaan aktiivisuustasoja tai laskemaan niitä. Harjoita pranayamaa (hengitysharjoituksia), jotka tasaavat hermoston toimintaa (ks. harjoituksia esimerkiksi täältä). Rentoudu shavasanassa selinmakuulla minkä tahansa fyysisen harjoituksen jälkeen. Meditoi, mutta anna välillä ainaisen keskittymisen sijaan itsesi vaipua tyhjyyteen, tiedostamattoman mielen syövereihin. Harjoita yoga nidraa eli joogin unta ennen nukkumaanmenoa. Jooga on täydellinen lääke elämän hektisyydelle, koska rentoutuminen, kuu, on siihen sisäänrakennettuna. Kokeile. Koska kun saat hienojakoiset sisäiset asiasi kuntoon, ulkoinen maailma näyttäytyy monin verroin mielekkäämpänä paikkana!