Tietoinen hengitys tienä onneen (vai ongelmiin?)
Hengitys on vakava asia. Siihen ei pitäisi puuttua turhaan. Ja kun siihen puuttuu, on hyvä tietää, mitä on tekemässä. Onko tietoinen hengitys tie onneen vai ongelmiin?
Hengitys on tapa. Jokainen hengitys vahvistaa jotakin hengitysmallia ja kehon tilaa. Se mitä teet toistuvasti siis vahvistuu. Tämä pätee mihin tahansa tapaan: syömiseen, liikkumiseen, päivän rytmitykseen, työntekoon sun muuhun. Tämä periaate tekee ymmärrettäväksi sen, miksi kroonistuneen stressin tai kroonisen yli- / alivireyden noidankehästä on haastava poistua. Hengitystapa on lukkiutunut tuottamaan ja ylläpitämään kehomielessä juuri sellaisia reaktioita, joita tunnet (ja joista haluaisit päästä eroon).
Saatat esimerkiksi ylihengittää kroonisesti eli hengittää toistuvasti sisään pidempään kuin ulos. Tai saatat paradoksaalisesti vetää vatsaa sisään ja olkapäitä ylös sisäänhengityksellä. Tai saatat jännittää vatsaa ihan koko ajan, aivan tiedostamatta. Nämä kaikki ovat hengitystapoja, jotka kertovat keholle sanomaa: jännitä, varaudu pahimpaan äläkä ainakaan nukahda tai päästä irti.
Auttaako siis hengityksen tietoinen muuttaminen? Muuta hengityksesi, muutat elämäsi? Alat hengittää tietoisesti eri tavalla: hyvästi stressi ja vireystilaongelmat?
Kyllä ja ei.
PERUSTA KUNTOON
Nykyisen hengitystyöskentelymaailman (= breathwork) iskulauseita on lupaus hengitystyöskentelyn positiivisista vaikutuksista terveyteen, jaksamiseen, keskittymiseen, muistiin, resilienssiin ja henkiseen vahvuuteen. Voimakkaat tekniikat kuten Wim Hof, tulihengitys ja holotrooppinen hengitys houkuttelevat yhä uusia kokeilijoita, koska niitä harjoittamalla todella tuntee elävänsä! Keho kihelmöi, mieli tuntuu käsittämättömän kirkkaalta, tunnelukot rätisevät murskaksi ja tapahtuu suuria irtipäästämiskokemuksia. Tekniikat yhdistetään heppoisin perustein hengellisiin kokemuksiin (näithän valon voimakkaan ylihengityssarjan aikana!).
Se, mikä usein jää puuttumaan tekniikoita hehkutettaessa ja eteenpäin levitettäessä, on se perusta, jolle hengitysharjoittelu olisi syytä rakentaa.
Media ja kirjallisuus vilisevät erilaisia hengitysharjoituksia, joissa toisissa pullistellaan vatsaa, toisissa keskitytään erilaisiin laskukaavoihin (kuten 4-4-4-4, 4-5-6, 4-8 jne) ja joissakin vaihdellaan sieraimia.
Se, mikä usein jää puuttumaan tekniikoita hehkutettaessa ja eteenpäin levitettäessä, on se perusta, jolle hengitysharjoittelu olisi syytä rakentaa. Jos siis on tarkoitus muuttaa tiedostamatonta tapaa hengittää ja ottaa enemmän kuin yksi askel ulos siitä stressin, epätoivon, pelon, ahdistuksen tai lamaantumisen noidankehästä.
Tuo perusta ei perustu kontrolliin, tekemiseen tai hengityksen muuttamiseen. Se perustuu hengityksen vapauttamiseen. Pallean ja lantionpohjan toiminnallisuuteen. Rentouteen. Taitoon päästää irti. Ymmärrykseen siitä, millaiseksi hengitys erilaisten ärsykkeiden johdosta helposti muuttuu ja millaisin keinoin nuo tilannesidonnaiset tavat voisivat muuttua.
MYYTTI OIKEASTA JA VÄÄRÄSTÄ HENGITYKSESTÄ
Hengität päivän aikana noin 20 000 kertaa. On utopiaa ajatella, että voisit olla tietoinen jokaisesta hengityssyklistä ja aina valmis reagoimaan sen “huonoutueen” tai “vääryyteen”. Tietoisella hengityksellä esimerkiksi uloshengitystä pidentäen on toki mahdollista rauhoittaa hermoston tilaa nopeastikin.
Mutta mitä tapahtuu tuon tietoisen hetken jälkeen? Palaako hengitys vanhoihin uomiin? Supistuuko pallean liike heti siihen keskittymisen jälkeen? Jännittyykö vatsa, nousevatko olkapäät?
Saattaa kuulostaa siltä, että kuvailin sinulle juuri huonon, väärän ja kertakaikkisen epäonnistuneen hengitystavan tuntomerkkejä. Oikeastaan kuvailin täysin luonnollista hengitystä. Hengitys tekee juuri sitä, mitä sen pitääkin. Se reagoi kehon tilaan – joka hetki. Kehon ainoa tavoite on ylläpitää homeostaasia, systeemin sisällä vallitsevaa tasapainoa. Jos stressireaktio on ollut kroonisesti päällä viikko-. kuukausi- tai jopa vuositolkulla, keho kyllä muistaa – ja tottuu ylläpitämään stressireaktion edellyttämiä hormonitasoja.
Samalla keho mukauttaa kaikki järjestelmänsä, hengitys mukaan lukien, työskentelemään kohti tasapainotilan palauttamista. Esimerkiksi: olet tiukassa tilanteessa, lihaksesi jännittyvät ja hengität korostetusti sisään. Nyt hiilidioksidia on niukasti solujen käytettävissä, eikä happi pääse kulkeutumaan tehokkaasti verenkiertoon. Tiukka tilanne menee ohi, mutta pallea ei suostu rentoutumaan. Pitkä rauhallinen uloshengitys ei onnistu, joten keho ei saa tarvitsemaansa hiilidioksidia. Se yrittää epätoivoisesti korjata solujen happivajetta hengittämällä entistä enemmän sisään, mikä entisestään pienentää hiilidioksidipitoisuuksia, ylläpitää stressireaktiota ja jännittää palleaa. Kuuluisa noidankehä, eikö?
Siksi hengityksen vapauttaminen yleensä vaatii kehollista työskentelyä liikkeen ja rentoutumisen kautta, ilman minkäänlaista yritystä hengittää jollain tietyllä tapaa.
Väitän, että tiedostamattomien hengitysmallien korjaaminen vaatii aina enemmän kuin tietoista opettelua. Hengitys kun pääasiassa on täysin tiedostamaton, automaattinen toiminto, johon osallistuu uskomattoman moni toisiinsa yhteydessä oleva kehon järjestelmä. Tietoisella, jatkuvalla hengitysharjoittelulla saattaa itse asiassa saada aikaan enemmän haittaa kuin hyötyä, jos ei täysin tiedä, mitä keholle opettaa.
Siksi hengityksen vapauttaminen yleensä vaatii kehollista työskentelyä liikkeen ja rentoutumisen kautta, ilman minkäänlaista yritystä hengittää jollain tietyllä tapaa. Jokainen meistä nimittäin osaa hengittää. Joskus tuon vapaan hengityksen houkuttelemiseksi on kuiskattava pienellä äänellä suuren huudon sijaan. Ja joissakin tilanteissa parasta taituruutta on olla yrittämättä mitään ylimääräistä.
ENTÄ JOS PUHUISIMME VAPAASTA JA TOIMIVASTA?
Nyt kun olen maalannut mustia pilviä taivaalle noidankehillä ja tiukalla pallealla, palaan vielä vapaan ja toimivan hengityksen ilosanoman pariin.
Miten voisimme määritellä vapaata ja toimivaa hengitystä? Esittelen tässä Rosalba Courtneyn EAARS-mallin, jonka löysin joogaopettaja, Buteyko-hengitysvalmentaja Jennifer Snowdonin kautta.
Toimiva hengitys on:
🔆 EFFICIENT (tehokas)
Hengitys tuottaa suurimman määrän energiaa pienimmällä määrällä ponnisteluja.
🔆 ADAPTIVE (mukautuva), APPROPRIATE (tilanteeseen sopiva) ja RESPONSIVE (vastaanottavainen)
Hengitys mukautuu automaattisesti, kun tilanne ja hermoston tila muuttuvat. Se on oikeassa suhteessa siihen, kuinka paljon happea keho tarvitsee. Levossa hengitys luonnollisesti rauhoittuu ja hiilidioksiditasot nousevat. Juostessa taas on luonnollista hengittää eri tavalla kuin maatessa.
🔆 SUPPORTIVE (tukeva)
Hengitys tukee kehon toimintoja ja homeostaasia.
Ymmärrät ehkä nähdessäsi kolme määrettä mukautuvuuden ja joustavuuden ympärillä, että läheskään aina hengityksen tietoinen muuttaminen ei tue kehoa juuri siinä, mihin se olisi luonnollisesti pyrkimässä.
Vapaan ja toimivan hengityksen eteen on aika ajoin nöyrryttävä luopumaan halusta kontrolloida ja muuttaa asioiden tilaa.
Tämän vuoksi väitän, että joskus liiallinen tietoinen hengittäminen voi itse asiassa vahvistaa ei-toivottuja hengitysmalleja, jotka eivät anna kehon (ja hengityksen) toimia tilanteeseen sopivalla tavalla.
Näin saattaa käydä esimerkiksi harjoitettaessa joogaa, jossa liike tehdään aina hengityksen tahdissa. Jollekulle ohjattu hengitys saattaa sopia prikulleen kehon metaboliseen tilaan; toisilla se voimistaa stressireaktiota ollessaan liian nopeaa; toisilla se aiheuttaa ahdistusta, koska hengitystä on hidastettava liikaa omasta luonnollisesta rytmistä.
Vapaan ja toimivan hengityksen eteen on aika ajoin nöyrryttävä luopumaan halusta kontrolloida ja muuttaa asioiden tilaa. Viisas, oikein ajoitettu ja ennen kaikkea monipuolisesti koko kehon hengitysjärjestelmän kanssa työskentelevä harjoittelu kuitenkin kantaa hedelmää.
Vapaa ja toimiva hengitys on aina oikein, aina luonnollista, aina synkroniassa kehon tilan ja ympäristön kanssa.
Millaista mantraa sinä kerrot hengitykselläsi maailmalle?
Hengitys Unlimited -verkkokurssi
tarjoaa perinteistä vatsahengittelyä syvempää ymmärrystä hengityksen mahdollisuuksista
ja auttaa sinua vahvistamaan yhteyttä itseesi (+ muihin)
