Tieto ja tavat hyvinvoinnin lähteenä

Tieto on valtaa, sanotaan. Mutta onko tieto valtaa, kun kyse on omasta hyvinvoinnista? Tiedämme kyllä, että pitäisi mennä nukkumaan hyvissä ajoin, saada 8 tuntia unta yössä, muistaa hengähtää päivän aikana, huolehtia palautumista, syödä ja liikkua suositusten mukaan. Mutta toimimmeko tiedon mukaisesti? Tartummeko tiedon mahdollistamiin positiivisiin toimintatapoihin, jotka edistävät terveyttä ja pitävät homman kasassa?

 

Tiedosta muutokseen on pitkä matka

Olen viimeisen vuoden hämmästellyt kaikennäköisten älylaitteiden ja mittareiden vahvaa esiinmarssia. Nyt jokainen voi ostaa kellon tai sormuksen, joka kertoo stressitasoistasi ja muistuttaa aamulla, millaista unta olet nukkunut. Huikeaa. Datavillityksen lomassa minäkin aloin tarjota Firstbeat Hyvinvointianalyysejä asiakkailleni. Ajatuksella, että tieto on valtaa. Kun saat tietoa, miten sinulla menee, osaat tehdä tiedon ohjaamana muutoksia arkeesi, mikäli siihen on tarvetta. Jos näet datan avulla, että yöpalautumisesi on heikohkoa, lisäät palauttavia hetkiä päivääsi ja otat illalla aikaa rauhoittumiseen, jne.

Kenties suurin oivallukseni kaiken mittaamisen ja analysoinnin keskellä on kuitenkin ollut se, että tosiasiassa vain harva tiedon saanut tekee muutoksia. Toisilla esteenä on elämäntilanne, toisilla kiire töissä, joillakin uupumus. Tai sitten hyvät tavat pysyvät tahdonvoimalla arjessa muutaman viikon, jonka jälkeen tilanne stabiloituu takaisin lähtötasolle.

Miksi (elämän)tapojen muuttaminen on niin haastavaa? Miksi vahva tahto ei välttämättä viekään vaikka läpi harmaan kiven?

 

Tavat elämän määrittäjinä

Elämämme on kuin opittujen tapojen ketju. Kaikki rutiinit, pienetkin arjen yksityiskohdat, päivän rytmitys ja iltapuuhat ovat automatisoituneita tapoja, jotka soljuvat ketjussa tehden elämästämme sitä, miltä se näyttää. Mietipä vaikka hampaidenharjausta ennen nukkumaanmenoa, kenkien jalkaan laittamista ennen uloslähtöä tai hiusten sukimista hermostuneessa olotilassa. Kaikki tapoja. Tavat ovat ehdollistuneet osaksi meitä vuosien, jopa vuosikymmenten saatossa. Hyvinvointiin vaikuttavia tapoja saattavat olla vaikkapa

• Sähköpostien ja somen selailu viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla
• Työkoneen äärellä toistuvasti syöty lounas
• Kahvin litkiminen pitkin päivää
• Television toljottelu rentoutumista hakien
• Tauoton työnteko, ja
• Monen asian puuhaaminen samaan aikaan ja reagoiminen jokaiseen sähköposti-, Whatsapp- tai Facebook-ilmoitukseen.

Tapatoiminta laukeaa jonkin ärsykkeen johdosta ja tähtää aina palkkioon. Esimerkkinä: sähköpostin merkkiääni saa meidät automaattisesti siirtymään avaamaan sähköpostin; palkkiona saamme tyydytyksen siitä, että tiedämme, millä asialla sähköpostin lähettäjä meitä lähestyi.

Ainoa asia, joka synnyttää (ja muuttaa) tapoja, on toisto. Toistan: toisto.

Tapojen muuttaminen on siis haastavaa, koska uusia toimintamalleja on toistettava, jotta muutos tapahtuu! Pelkkä tieto ei ole minkään arvoista, jollei se toistuvan toiminnan kautta sulaudu osaksi elämää! Moni suuren elämänmuutoksen tehnyt sanookin, että joka aamu, useita kuukausia putkeen, on pitänyt tehdä sama päätös uudelleen, ennen kuin on voinut luottaa muutoksen pysyvyyteen.

Toki joskus tieto johtaa muutokseen aivan itsestään. Olen pohtinut, että tällaisissa tapauksissa tiedon täytyy olla todella lähellä joitain syviä elämänarvoja, jotka ikään kuin voimakkaina tuulina puhaltavat muutosta eteenpäin. Tällöin palaset loksahtelevat paikalleen kuin itsestään, ilman itsekuria, sääntöjä tai pakkoa. Vahva tahto muutokseen on sisäsyntyistä, autenttista ja tuntuu oikealta. Onkin hassua, että välillä suuri asia kuten työn jättäminen ja yrittäjäksi hyppääminen voi tuntua merkittävästi helpommalta kuin kännykän jättäminen iltaisin makuuhuoneen ulkopuolelle. Mutta tämä antaa myös perspektiiviä. Mitä enemmän ja useammin haastat tapojasi, rikot paatuneita rutiinejasi ja opetat itsellesi uusia taitoja, sitä joustavampi ja sopeutuvampi olet elämän aalloilla ratsastaessasi.

 

Kysy oikeita kysymyksiä!

Oman olon ja hyvinvoinnin arviointi onnistuu onneksi myös ilman dataa. Teemme sitä jatkuvasti (”väsyttää / en nyt jaksaisi / nukuin huonosti / olen täynnä energiaa”), mutta aika usein tiedostettuamme asian jätämme sen huomiotta. Mikään toiminnassamme ei muutu. Ikään kuin toimintamallimme eivät sallisi poikkeuksia, ainakaan siihen suuntaan, että todella himmaisimme menoa. Ikään kuin hyväksyisimme, että on ihan ok voida huonosti, emmekä voi tehdä asialle mitään. Olotilan toteamista tärkeämpää olisikin pohtia syitä ja seurauksia ja rakentaa niiden pohjalta elämään hyviä tapoja, jotka pitävät talon perustuksia tukevasti pystyssä. Tiedostaminen, itsen kuuntelu ja toiminnan mukauttaminen tiedon perusteella ovat avainasemassa.

Olet ehkä tätä lukiessa jo pohtinut, millaisista tavoista elämäsi koostuu. Alat hahmottaa, että tavat muovaavat elämäsi. Hyvä! Tapojen tiedostaminen on ensimmäinen askel siinä, ettei elämä vain tapahdu tai ettet erehdy luulemaan, että ”mä vaan oon tällainen”. Toiminta muovaa j a t k u v a s t i elämääsi.

Harjoittaessasi tapojesi tutkailua, harjoitat vicharanaa, joogista tiedustelua ja kyseenalaistamista. Vain kysymällä oikeita kysymyksiä on mahdollista saada todellista tietoa. Ymmärtämällä omaa toimintaa ja tapoja on mahdollista vapautua tarpeettomista mielen automaatioista. Eikö olisikin mahtavaa, jos tapasi tukisivat terveyttä ja hyvää oloa automaattisesti, eivätkä hinaisi mattoa alta hyvinvoivalta sinulta?

 

Päivittäiset tavat vaikuttavat – erityisesti yöhön

Automatisoituneet tavat ovat siis kiinteässä yhteydessä siihen, miten elämäsi koet. Teemme niin montaa asiaa puhtaasta tottumuksesta, että vaikka suustamme pääsisi mitä (”en juo alkoholia juuri koskaan, tiedän että pystyn vaikuttamaan omalla toiminnalla terveyteeni, en koskaan ajattele työasioita työpäivän jälkeen”), vasta toimintasi todella kertoo, missä seisot. Yksi tällainen myytti, johon työssäni törmään, on itsestä huolehtiminen päivän aikana. Työpäivä saattaa olla yhtä ralliajoa, ja sitten illalla ihmetellään, kun uni ei tule. Missä vika?

Eräs silmiinpistävä Firstbeatin analyyseistä esiinnouseva asia on nimittäin päivänaikaisen palautumisen puuttuminen. On itse asiassa aivan normaalia, että kehomme on fysiologisessa stressitilassa läpi valveillaoloajan. Mutta tänä lukuisten uniongelmien aikakautena, onko näin todella tarkoitus olla?

Opettajani sanoo usein, että ennen kuin ajaa rallia, on syytä opetella jarruttamaan. Meillä jarru on usein kadoksissa tai olemme yksinkertaisesti unohtaneet tuon arvokkaan taidon. Ei voi olettaa, että ajaa rallia koko päivän ja pystyy (hieman vajailla) yöunilla ottamaan kaiken takaisin. Palautuminen on paluuta kuormitusta edeltäneeseen tasapainotilaan; ei vain urheilussa, vaan elämässä kokonaisuutena! Olet siis tasapainossa, jos palaudut kohtaamastasi kuormituksesta. Vastaavasti palautumalla enemmän tapahtuu vahvistumista ja suorituskyvyn kasvua. Loogisesti seuraten, jos palaudut vain unen aikana eli keskimäärin 7h (mikä Firstbeatin mittausdataan nojaten ei sekään ole läheskään itsestäänselvää) mutta kuormitusta on päivässäsi ollut loput 17 h, tasapainoon on vielä matkaa.

 

No miksi puhun joogablogissa tavoista, palautumisesta ja Firstbeat-mittauksista? Koska jooga tähtää tasapainoon, harmoniaan. Koska jooga edistää automaattisesti palautumista ja on yksi parhaista stressinhallinnan keinoista. Ja koska jos joogan menetelmät ottaa tapoina osaksi arkea, alkaa yhtälö 17+7=24 ehkä hiljalleen muuntua lähemmäksi muotoa 14+10=24. Palautumista tapahtuu myös päivän aikana, eikä kaikki ole joskus paremman, joskus huonomman yön varassa. Kuulostaa paljon paremmalta, eikö?

 

Vinkkejä päivänaikaisen vireystilan säätelyyn saat ILMAISESSA e-kirjassani.

>>> Lataa tästä 12 harjoitusta päivittäiseen vireystilan säätelyyn! <<<

 

P.S. Tule mukaan tekemään tiedosta toimintaa ja toiminnasta tapoja Suoritusvapaa hetki -verkkovalmennuksessani!

P.P.S. Jos haluat lukea lisää tavoista ja niiden muuttamisesta, tutustu vaikkapa Charles Duhiggin kirjaan Tapojen voima (The Power of Habit).