Millainen on joogin ruokavalio?
En käytä sipulia ja yritän (välillä huonoin tuloksin) vältellä kahvia ja kofeiinia. Varsinkin näistä suomalaisen ruokavalion perustekijöistä kieltäytyminen herättää ihmisissä kummastusta, ja kerta toisensa jälkeen yritän selittää, että se johtuu siitä jutusta nimeltä joogin ruokavalio. Koska joogi ajattelee, että se mitä syön, vaikuttaa kehon lisäksi mieleeni. Kirjoitin viimeksi rentoutumisesta, ja sipuli ja kahvi ovat täydellisiä esimerkkejä aineista, jotka kiihdyttävät kehoa ja mieltä, eivätkä mitenkään edesauta rauhoittumista. Tässä tekstissä käsittelen ruokaa joogan näkökulmasta. Millainen on joogin ruokavalio? Väitteet eivät perustu kaikilta osin tieteellisiin tutkimuksiin tai yleisiin uskomuksiin vaan traditionaalisiin joogateksteihin.
”Olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokaasi.” –Hippokrates
Ruoka mielen rakentajana
Jooga on ayurvedan, intialaisen elämäntiedon, sisartiede, ja monet ruokaan liittyvät käsitykset joogassa tulevat ayurvedasta. Ayurvedassa ruoka on lääkettä, joka sekä parantaa että ennen kaikkea ennaltaehkäisee sairauksia ja vaivoja. Ruoansulatuksen toiminta on kaiken a ja o. Jos ruoansulatuksen tuli on heikko, olet epätasapainossa. Jooga menee kuitenkin vielä napsun ayurvedaa pidemmälle viedessään päähuomion fyysisestä kehosta ruuan mentaalisiin vaikutuksiin. Ruoka nähdään joogassa poltto-, ei nautintoaineena, joka rakentaa fyysisen kehon lisäksi mentaalista kehoamme – eli mieltämme. Jos haluamme rakentaa ja kehittää mieltämme kohti joogan päämääriä, kuten ykseyttä, tulisi ruokavaliomme olla puhdas, tasapainoinen, yksinkertainen ja ravinteikas.
”Ruoan puhtaudella hän puhdistaa luontonsa; luontonsa puhdistamisella hän varmasti muistaa Itsensä, ja muistamalla Itsensä kaikki siteet ja kiintymykset leikkautuvat irti.” Chandogya Upanishad
Ahimsa – joogin ruokavalion perusta
Jooginen ruokavalio perustuu ahimsaan, väkivallattomuuteen. Joogin tulisi syödä helposti sulavaa ruokaa täyttämättä koskaan vatsaa tupaten täyteen. Ruuan tulisi olla sellaista, että sillä on mahdollisimman paljon positiivisia vaikutuksia syöjälle ja mahdollisimman vähän haitallisia vaikutuksia ympäröivälle luonnolle, ihmisille tai eläimille. Ahimsa-aattelle perustuvat monien muinaisten tekstien ohjeet joogin ruokavaliosta.
”Nuo jalot sielut, jotka harjoittavat meditaatiota ja muita joogisia tapoja, jotka välittävät kaikista olennoista, jotka suojelevat kaikkia eläimiä, ovat niitä, ketkä ovat oikeasti tosissaan hengellisessä harjoituksessaan.” Atharva Veda 19.48.5
Kasvissyönti on siis joogin ruokavalion perusta. Tätä ei pidä ymmärtää väärin. Joogi ei arvostele tai tuputa kasvissyöntiä kenellekään. Sri Aurobindo sanoo, että normaalia elämää ilman hengellisiä tavoitteita elävälle on aivan ok syödä sitä, mikä hyvältä tuntuu. Vasta kun tietoisuus alkaa laajeta, syntyy useimmiten sisäinen tarve tehdä muutoksia niin ruokavalioon kuin muihinkin arkisiin asioihin.
Puhtaasti joogan näkökulmasta kasviperäisen ravinnon puolesta puhuu myös energian laatu. Suoraan auringon alla kasvaneissa kasveissa energia on puhtaimmillaan, kun taas lihaan ravintoketjun häntäpään tuotteena varastoituu kaikenlaista turhaa, jota ruokavalion puhtautta ihanteenaan pitävä ei kehoonsa halua. Sanotaan, että lihansyöjä ottaa lihan mukana eläimen kärsimyksen itseensä. Joogille lisäkärsimyksen vapaaehtoinen hankkiminen kuulostaa absurdilta, siitähän juuri yritämme päästä eroon! Joogi ei myöskään halua tuottaa itselleen huonoa karmaa osallistumalla edes syömisen kautta eläinten kaltoinkohteluun. Hyttynenkin on tärkeä (ja kärsivällisyyttä kehittävä) olento ahmisaa harjoittavalle.
Luonnon kolme ominaisuutta
Mistä sitten tietää, mitä ruokavaliossa tulisi suosia ja mitä välttää? Jooga puhuu kolmesta luonnon ominaisuudesta (guna): sattva, rajas ja tamas, jotka vaikuttavat vaihtelevissa suhteissa kaikessa, mikä on aineellista luontoa . Yleistäen, ihminen kääntyy sellaisten ruokien pariin, jotka heijastavat hänen henkistä ja hengellistä tilaansa. Joogin ruokavalio on sattvinen ruokavalio.
”Selkeämieliset [sattva] ihmiset pitävät ruoasta, joka lisää elinikää, viisautta, elinvoimaa, terveyttä, onnea ja nautintoa ja joka on maukasta, mietoa, ravitsevaa ja hyvänmakuista.” Bhagavad Gita XVII 8
Sattvinen ruoka on puhdasta, kevyesti tuoreista raaka-aineista valmistettua, luonnonmukaisesti tuotettua, eikä se sisällä säilöntä- tai lisäaineita. Sattvisia raaka-aineita ovat viljat, siemenet, pavut, pähkinät, hedelmät, vihannekset, yrtit ja pienissä määrin maitotuotteet (kuten ghee). Nämä tekevät mielen puhtaaksi ja rauhalliseksi, lisäävät elinvoimaa, terveyttä ja onnea, ja edistävät meditaation sujumista.
”Kiihkeät [rajas] olennot taas pitävät karvaista, happamista, suolaisista, tulisista, väkevistä ja polttavista ruoista, jotka tekevät olon epämukavaksi ja kurjaksi ja aiheuttavat sairautta.” Bhagavad Gita XVII 9
Rajas tarkoittaa aktiivisuutta ja stimulaatiota. Joogin tulisi välttää ylistimuloivia ruokia, koska ne horjuttavat keho-mieli –tasapainoa, yliaktivoivat hermostoa sekä aiheuttavat stressiä ja rauhattomuutta. Sipulit, kahvi, tee, tupakkatuotteet, runsaat mausteet, nopea syöminen ja liika sokeri kuuluvat rajas-kategoriaan.
”Sameat [tamas] syövät mieluiten pilaantunutta, mautonta, pahanhajuista tai yön yli säilytettyä ruokaa, jopa saastuneita ruoantähteitä.” Bhagavad Gita XVII 10
Tamas on luonnon, ja ihmisen, synkkä, unelias, saamaton ja letarginen ominaisuus. Bhagavad Gitan kuvaus tamaksisesta henkilöstä on rajuhko, ja se korostaa tamaksen vaikutusta: näitä ruokia syömällä ei seuraa mitään hyvää, ainoastaan masennusta, vihaa ja epäpuhtaita ajatuksia. Tamaksisiin aineisiin luetaan muun muassa liha, kala, kana, kananmuna, alkoholi ja huumeet, etikka ja sienet, kuin myös ylikypsytetyt, fermentoidut, uppopaistetut, prosessoidut ja tähteiksi jääneet ruuat. Yleisesti ottaen tamaksisia ovat huonosti sulavat ruoat ja ruokailutavat, kuten ylensyöminen. Sienet ovat tässä kategoriassa mielenkiintoinen tuote. Ne kasvavat pimeässä ja ovat parasiitteja, jotka korvatessaan paremman (=enemmän ravinteita sisältävän) tuotteen vievät keholta ravinteita.
Yhteenveto – sattvinen ruokavalio
Kolmen gunan mukainen ruoka-aineiden jaottelu ei ole absoluuttinen, eikä tarkoita, että joogin olisi aina ja iankaikkisesti vältettävät tamasta ja rajasta. Minä syön syksyllä paljonkin sieniä, koska kerään niitä lähimetsästä ja saan niistä helposti hyvää ja tuoretta ruokaa. Joistakin lähteistä paljastuu, että kolmijako viittaa ennen kaikkea hygieniaan, raaka-aineiden käsittelytapoihin ja ilmapiiriin, jossa ruokaa valmistetaan. Sattvisuus on puhtautta, kevyttä kypsentämistä sekä rauhaa ja iloa ruokaa laitettaessa. Sattvinen, yksinkertainen ja keskenään yhteensopivista ainesosista koottu ateria sulaa helposti ja jättää olon miellyttäväksi. Ole kiitollinen jokaisesta ateriasta ja syö hartaudella!
”Jooga ei ole niitä varten, jotka syövät liikaa, eikä niitä, jotka pidättäytyvät ruoasta kokonaan. Se ei ole liikaa nukkuvia varten, mutta ei myöskään niitä, jotka pysyttelevät aina valveilla, Arjuna.
Jooga poistaa kärsimyksen, kun ihminen säilyttää kohtuuden syömisessään ja virkistäytymisessään, unessaan ja valvomisessaan sekä liikkeissään silloin , kun toimii.” Bhagavad Gita VI 16-17
Bhagavad Gitan lainaukset ovat Mari Jyväsjärvi Stuartin suomennoksesta.
